Eilen allekirjoittaneella oli sellainen ällömöhöpäivä. Siis sellainen, kun kaikki farkut on olevinaan liian pieniä, hiukset tylsät, iho huono, allit roikkuvat, mitä näitä nyt on. Siihen päälle päädyin vielä kylmänhikisenä peiton alle ruokamyrkytyksen kanssa. Mutta! Oikeastaan tuo iltapäivän puoliväliin osunut ruokamyrkytyskohtaus käänsikin päiväni paremmaksi.
Siinä peiton alla makoillessani, kun todellakaan en mihinkään muuhunkaan pystynyt, muistin, miten pari päivää aiemmin luin Onnenpäivä-blogista oman asenteen vaikutuksesta päivään - muistinpa kirjoittaneeni samaisesta aiheesta itsekin parisen vuotta sitten johonkin silloiseen blogiini. Tuolloin olin vielä vankkumaton positivisti, joka käänsi ikävätkin vastoinkäymiset vähintään asteen verran ilon puolelle, eikä voinut ymmärtää negatiivisia ihmisiä.
Kuitenkin olin nyt puolet tästä aurinkoisesta sunnuntaista uudessa asuinkaupungissani, Vilnassa, käyttänyt oman huonouteni murehtimiseen, negatiivisten ajatusten vatvomiseen, itkeskelyyn ja selaamieni blogien kirjoittajien kadehtimiseen. En ala luettelemaan kaikkea, mitä olisin tuon sijaan voinut tehdä, koska siitäkään ei enää näin jälkikäteen olisi mitään iloa tai hyötyä.
Joka tapauksessa, kun kylmänhiki vihdoin laskeutui ja olotilani muutenkin normalisoitui, nousin sängystä iloisena siitä, että voin taas hyvin. Avasin ikkunoita peittäneet verhot ja parvekkeen oven selkosen selälleen: päästin kirkkaan päivänvalon valaisemaan yksiöni tyhjät seinät, yhdeksän kerrosta alempaa kantautuvat elämän äänet muistuttamaan siitä, etten oikeasti ole yksin tässä maailmassa, ja kevyen tuulenvirin tuomaan tuoretta ilmaa hengitettäväksi. Laitoin iloista musiikkia soimaan.
Ikkunani takana kaupungin yllä leijaili taas kuumailmapallo ja päätin, etten jättäisi enää yhtään kuumailmapalloa näkemättä vain sen takia, että haluan rypeä syvässä itsesäälissä suljettujen verhojen takana. Koska mitä iloa ja hyötyä itsensä mollaamisesta muka on?!
Siispä note to self, jonka kuka vaan saa painaa muistiin: jos iso maha tai mikä tahansa muukin maailmassa ahdistaa, laita luureihin soimaan esim. Mood Booster -soittolista Spotifystä ja painu lenkille: juokse vaikka niin kovaa, ettei kukaan ehdi nähdä sitä kukkivaa ihoa ja tympeää tukkaa. Tai listaa vaikka ylös kaikki asiat, jotka elämässäsi ovat hyvin. (Omaan listaani pääsisivät ainakin tuo ekan kuvan kaupunkinäkymä, jota saan aamuisin nykyään ihastella, sekä mahtava kesäinen Norja, josta pääsin melko etuoikeutettuna mutta omilla ansioillani nauttimaan tänä vuonna kahden kuukauden ajan.)
np. Imagine Dragons - On Top of the World
(If you don't speak Finnish and wonder if "ällömöllömöhömörön" is a real word: now it is!)
No comments:
Post a Comment